Lähdimme kahdeksalta ja pysähdyimme käyttämään infon parkkipaikalle wifiä, niin sain edellisen postauksen julkaistua. Sitten suuntasimme ihan lähellä olevalle vesiputoukselle, nimeltään Erskine falls. Korkeaa 30 metrin pystysuoraa putousta pääsi ihailemaan näköalatasanteilta ylhäältä sekä alhaalta, jonne oli reilu 300 porrasta. Niitä olikin kiva tulla takaisin ylös...
Valikoimme muutaman muun putouksen väliltä ja valitsimme vierellä olevan Cora Lynn Cascades-nimisen. Matkaa oli noin 2 km yhteen suuntaan ja kävelimme sen 45 minuutissa. Menomatka oli suunnilleen alamäkeä, joten paluumatka, kun aurinko jo lämmitti ilmaa, oli taas hikistä hommaa. Polku kulki eukalyptuspuiden ja saniaisten alla. Itse putous oli melko pieni, mutta kokonaisuutena metsäkävely aamupäivällä oli mukava kokemus, eikä muita ihmisiä näkynyt.
Autolla vaihdoimme kevyempää vaatetusta ja hengähdimme hetken karttoja tutkien. Pari muuta korkeampaa putousta kuin tämä olisi myös, mutta niissä oli puolentoista tunnin kävelymatkoja, joihin ei olisi tänään aikaa.
Seuraavaksi oli vuorossa näköalapaikka Teddy's lookout vielä ihan Lornen lähellä. Korkealta näki upean maiseman tielle, jonne kohta jatkaisimme matkaa, merta, aaltoja sekä metsäistä kukkulaa.
Alkoi olla lounasaika, puoli yksi, niin ajoimme takaisin alas Lorneen syömään kalaravintolaan, Lorne Pier Restaurant, saman laiturin luo minne illalla jo kävelimme. Valitsimme lounaslistalta Snapper-kalaa sekä Barramundi-kalaa. Molemmat olivat ihan erityyppistä kalaa ja herkullisia kastikkeineen.
Olimme siis vielä Lornessa, kun kello oli jo lähes 14 lounaan jälkeen, joten oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Vielä yksi vesiputous oli käytävä bongaamassa; esitteen mukaan helppo kävely, Sheoak Falls. Helppo se olikin siihen mistä näki pienen vilkaisun, mutta edempänä oli portaita portaiden perään ylöspäin. Päivä oli lämmennyt ja aurinko paistoi. Onneksi oli hatut päässä suojaamassa paahteelta. Näimme matkalla useita pieniä liskoja. Kun pääsimme vihdoin hyvälle näköalapaikalle putousta ihastelemaan sen alle sekä ylle, jatkui polku vielä siitäkin portaita ylämäkeen kohti Swallow Cavea eli luolaa, joten pitihän se vieläkin jatkaa. Lopulta olimme viimeisellä näköalatasanteella luolan luona, ja korkkasimme pullon ginger beeriä, inkivääriolutta. Sitten oli aika palata portaita alas autolle.
Jatkoimme ajamista hauskaa kukkuloiden reunalla kulkevaa tietä pitkin ja tiedostimme kellon lähenevän neljää, joten olisi aika keksiä joku paikka yöksi. Äkkiä edessä näkyi sumua, ja ajoimme sumussa hetken aikaa.
Pääsimme Kennett Riveriin, jossa näkisi kuulemma varmuudella koaloja Grey River Roadilla. Sinne siis. Emme ehtineet kuin tien alkupäähän, kun jo muutama ihminen seisoi katseet ja kamerat kohti eukalyptuspuita. Ja siellähän se yksi koala nukkui. Ihan vieressä oli Kennett River Holiday Park, jonne kurvasimme kysymään tällä kertaa yöpaikkaa autolle. Ajattelimme yöpyä nyt ensimmäistä kertaa autossa. Saimme paikan hiljaisella leirintäalueella, ja ei mennyt kauaa kun automme taakse ilmestyi ihmisiä pällistelemään puuhun. Jo toinen koala, joka sekin nukkui, ja ihan meidän vieressä.
Laitoimme autoon sängyn valmiiksi ja järjestelimme tavarat sopiviin paikkoihin, papukaijojen ja muiden lintujen lennellessä ympäriinsä. Jotkut antoivat kaijoille siemeniä kädestä, joilloin he saivat linnut käsivarsilleen istumaan.
Kävelimme pienen kaupan kautta katselemaan löytyisikö lisää koaloja. Eikä tarvinnut kävellä montaakaan metriä kun taas oli ihmisiä hihkumassa katseet puussa, ja tällä kertaa koala oli tulossa puusta alas. Olipas se söpö pehmoisen näköinen karvainen otus :)
- ajomatka: 47 km
- aika: 8.30-16.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti